Nyt kun Herkules on silminnähden kotiutunut uuteen asuinympäristöönsä niin olemme päässeet tutustuttamaan karvapalleron paikkoihin, joissa olemme viettäneet aikaa paljon ennen Herkuleksen saapumista ja joissa tulemme aikaamme viettämään tulevaisuudessakin. Sellaisia paikkoja on muun muassa "mummola". Ison omakotitalon saloihin olemme käyneet tutustumassa useaankin otteeseen ja joka kerta löytyy jotain uutta koluttavaa! Jo ensimmäisellä vierailulla eteen osui jotain kummallista; pitkäjalkainen, pitkähäntäinen karvainen otus, joka ei ymmärrä osallistua leikkiin vaikka kuinka takapuolta ilmassa vinhasti vispaten ja haukkuen yrittää kutsua! Huitoo vain käpäliään ja korkealta pyörein silmin tuimasti tuijottaen sanoo jotain hyvin vierasta, "mau!".
No muutamia vierailuja on takana eikä kissa vieläkään oikein pidä uudesta tulokkaasta. Niin sanotusti turpaan on tullut ja etäällä pysytään toinen toisistaan. Mutta arvojärjestyksen pikkuhiljaa selvitessä on karvakasat viihtyneet jo samoissa huoneissa - kissan ollessa alati valppaana ja valmiina iskemään!
Kissan karvat saa pystyyn myös prinssinakin saama huomio talon isäntäväeltä. Silmäterä on jo muutamina iltapäivinä jäänyt mummolaan hoitoonkin, jolloin me olemme päässeet levähtämään hieman kauppareissun tai ystävien parissa. Olemme toki harjoitelleet yksinoloakin, joka on Herkuleksesta ollut kammottavaa. Hirmuisen paniikin vallassa tulee itku kun ulko-ovi tömähtää kiinni eikä mukaan ole asiaa. Muutaman kerran harjoittelun jälkeen alkaa jo näyttää siltä, että Herkules tajuaa meidän aina palaavan, kun on nätisti ja mahdollisimman hiljaa. Olemme kuitenkin harjoituksissa jäljessä ja isäntäväen kannalta toivotuista tuloksista vielä matkan päässä.. Mutta tästä on hyvä jatkaa!
Ulkoilualue on kasvanut omasta kotipihasta ja -korttelista jo miehekkään kokoiseksi. Iltapäivä- ja iltalenkki kattaa jo useita kortteleita! Olemme tutustuneet ennen kasvottomiin talomme ihmisiin, joiden kanssa jäämme useasti nykyisin rupattelemaan ulos. Myös kaupungin asukkaat pysäyttävät lenkillä useammin kuin koiraa kiinnostavat hajut - olemme jakaneet pentutarinoita ja kuunnelleet useita koirakohtaloita. Eräänäkin iltapäivänä istuimme pitkän tovin kukkakaupassa kun meidät bongattiin kävelyltä sisään esittäytymään! Kaupungista on meidän silmissä yhtäkkiä tullut lämpimämpi, ystävällisempi ja yhteisöllisempi paikka.
Koira kasvaa kovaa vauhtia ja yritämme vain pysyä mukana kyydissä. Ensi viikolla saamme ensimmäiset rokotukset ja olemme saaneet jo merkkejä hampaiden vaihtumisen alkamisesta - tai sitten meidän kädet ja muu ruumiillinen irtaimisto ovat saaneet kyytiä muuten vaan :)
T.Lissu
