Ulkoilua ja muuta "hupia"

Lämpötilan nousun myötä olemme päässeet tutustumaan yhä enemmän ulkoilun riemuihin. Ulkoillessaan Herkules on hurmannut väkeä pitkin pihapiiriä ja "Voi miten söpö!" tokaisut kaikuvat yhtenään korvissamme. Ulkona on mielenkiintoista ja sisälle palataan aina nokka lumisena. Naapurin vuoden vanha perhoskoira oli suuri kummastus ja hieman jopa pelästys, mutta sitä Suuri ja Mahtava Herkules tuskin suostuu tunnustamaan.

Myös sisätiloissa on tapahtunut jänniä, sillä luonamme on alkanut käydä vieraita ihmettelemässä pienokaista. Häntä villisti vispaten Herkules on ottanut vieraat millon kiltisti ja milloin riehakkaasti vastaan. Vierastusta ei ole ollut näkyvissä, kun Herkules tekee uusia ystäviä.

Ihan pelkkää juhlaa Herkuleksen viime ajat eivät ole kuitenkaan olleet, sillä tänään Herkules joutui pesulle. Aluksi tutustuimme pesuhuoneeseen namit huokuttimena ja kun Herkules viimein vähän rohkaistui, niin aloitimme itse pesun. Ensimäinen vesitippa oli Herkuleksen mielestä jo tarpeeksi, mutta päättäväisesti olimme eri mieltä. Pelokas Herkules saatiin pestyä, föönatua ja kammattua. Nyt on turkki taas pehmeän sileä ja tuoksuu kuin unelma.

Maailma laajenee

Pari päivää on taas menty ja hyvin menee, pientä varpaiden järjisimistä lukuun ottamatta :)

Herkules osaa jo istua ja mennä maahan kuin ammattilainen ja pantakaan ei tunnu pientä kaulaa ahdistavan. Nukkuminen on ollut pienenä ongelmana, mutta viime yöksi tehdyt muutokset pentuaitaukseen auttoivat ja yö oli rauhallinen. Eilen pidetty pesutuokio ei ollut täysin Herkuleksen mieleen, mutta nyt on siihenkin mietitty uudet kuviot, joten eiköhän sekin ala sujua.

Tänään sitten koettiin jotain uutta. Koska nuo pakkaset eivät vieläkään ole sallineet ulkoilua, niin päätimme tehdä pienen autoretken. Puimme Herkulekselle pentupaketin mukana tulleen villapaidan ja lähdimme valmiiksi lämmitetyn auton tankkaukseen. Herkules istui pienen ajelun sylissä ja tuntui nauttivan matkasta. Ja mikä parasta, pääsimme ensimmäisen kerran yhdessä ulos neljän kaatuvan seinän sisältä!

Unta, touhua ja tutkimusretkiä

Kohta on kaksi ensimmäistä vuorokautta Herkuleksen kanssa takana ja yhteiselo tuntuu sujuvan hyvin. Ensi askeleet olivat pitkän ajomatkan puuduttamia, mutta paljoa ei Herkules arkaillut ja tutkimusretket alkoivat heti. Oma nimi, sekä "se huone mistä saa ruokaa", alkavat olla jo tuttuja Herkulekselle. Eli taloksi on käyty!

Ensimmäisen yön Herkules nukkui kuljetushäkissään meidän välissä. Yöstä selvittiin parilla lyhyellä vinkumiskohtauksella. Toisena yönä nostimme kuljetushäkin sänkymme viereen aitaukseen, mikä ei ollut täysin Herkuleksen mieleen. Pienten kuljetushäkkiin kohdistuneiden terrori-iskujen ja sydäntä riipivän uikutuksen jälkeen Herkules kuitenkin rauhottui ja sai unen päästä kiini. Yö tuntui jäävän lyhyeksi, mutta siirryttyämme 4:n jälkeen olohuoneeseen nukahdimme kaikki uudestaan.

Päivät ovat kuluneet leikkien ja nukkuen, syöden ja riehuen. Asunto on tutkittu jo tarkkaan ja kaikki lelut ovat saanet osansa naskalihampaista. Lähes kaikki tarpeet osuvat jo sanomalehdelle, eikä suurempia ongelmia ole ollut. Tosin eilisiltana Herkules sai kokea elämänsä järkytyksen, kun oviaukon edessä ollut aita kaatui rämisten. Parin tunnin unien jälkeen järkytys oli poissa ja vauhti sekä vimma palasivat.

Paukkuvan pakkasen takia Herkuleksen elinpiiri on rajoittunut sisätiloihin. Jotta päivät sisällä eivät tuntuisi tavattoman tylsiltä, olemme aloittaneet jo pienimuotoisen kouluttamisen. Pantaan on kovasti yritettyä tottua ja istu -käsky toimii jo ajoittain. Nyt vaan toivotaan lämpimämpiä kelejä, että saadaan elämästä enemmän irti!