Unta, touhua ja tutkimusretkiä

Kohta on kaksi ensimmäistä vuorokautta Herkuleksen kanssa takana ja yhteiselo tuntuu sujuvan hyvin. Ensi askeleet olivat pitkän ajomatkan puuduttamia, mutta paljoa ei Herkules arkaillut ja tutkimusretket alkoivat heti. Oma nimi, sekä "se huone mistä saa ruokaa", alkavat olla jo tuttuja Herkulekselle. Eli taloksi on käyty!

Ensimmäisen yön Herkules nukkui kuljetushäkissään meidän välissä. Yöstä selvittiin parilla lyhyellä vinkumiskohtauksella. Toisena yönä nostimme kuljetushäkin sänkymme viereen aitaukseen, mikä ei ollut täysin Herkuleksen mieleen. Pienten kuljetushäkkiin kohdistuneiden terrori-iskujen ja sydäntä riipivän uikutuksen jälkeen Herkules kuitenkin rauhottui ja sai unen päästä kiini. Yö tuntui jäävän lyhyeksi, mutta siirryttyämme 4:n jälkeen olohuoneeseen nukahdimme kaikki uudestaan.

Päivät ovat kuluneet leikkien ja nukkuen, syöden ja riehuen. Asunto on tutkittu jo tarkkaan ja kaikki lelut ovat saanet osansa naskalihampaista. Lähes kaikki tarpeet osuvat jo sanomalehdelle, eikä suurempia ongelmia ole ollut. Tosin eilisiltana Herkules sai kokea elämänsä järkytyksen, kun oviaukon edessä ollut aita kaatui rämisten. Parin tunnin unien jälkeen järkytys oli poissa ja vauhti sekä vimma palasivat.

Paukkuvan pakkasen takia Herkuleksen elinpiiri on rajoittunut sisätiloihin. Jotta päivät sisällä eivät tuntuisi tavattoman tylsiltä, olemme aloittaneet jo pienimuotoisen kouluttamisen. Pantaan on kovasti yritettyä tottua ja istu -käsky toimii jo ajoittain. Nyt vaan toivotaan lämpimämpiä kelejä, että saadaan elämästä enemmän irti!